Mitä tein Jouluna.

Enimmäkseen oon loikoillu ja lepäilly. Oon myös käyny tassuttelemassa ja avannu lahjoja. Sain paljon kivoja lahjuksia, pallon (siinä oli Myrky-koiran kuva etikettilapussa!), naruleluja, herkkuja...

Jouluaattona kävin rantapusikossa ettimässä tirpusia ja viemässä niille piparinmurusia.

"Mee pois susi" huuteli tirpuset mulle vaikka mä olin ystävällismielinen ja vein niille murusia...

Mä luulen et mulla oli sellanen jouluähkykin yhessä välissä ku mun masua nipisteli. Mamma anto mulle jotain puunkuorta ( puunkuorijauhetta by Dorwest Herbs, toim. huom.) ja se autto.

Ei ollu kärmeskauloja niitten rantsussa tälläkertaa. Nekin oli varmaan lähteny pyhiks muualle.

Simo-kissa on tässä kuvassa leijonana...

Ja myös mulla oli tällänen todellaupee kampaus!

Joulurauhaa!

OIKEIN MAKOISAA JOULUA KAIKILLE!

T:WAPPU

Kadonneet kaverit

Viime sunnuntaina ku lähin viemään joululahjoja mun kamuille Bailalle ja Dorikselle niin järkytys! Ne oli kadonnu niitten kotoa! Niitten lemukit oli tallella, samoin niitten mamma, mut ne ite oli kadonnu. Luulin ekaks et ne oli kaapattu tai muuta kauheeta, mut sit kuulin et ne on lähteny Lappiin joulun viettoon. Mikä helpotus!
Juli tai Morse, jos siis näätte Bailaa tai Dorista ni sanokaa niille Hyvää Joulua mun puolesta ja et niitten lahjat odottaa niitä kotona.
Tänään meille tuotiin Kinkku! Se lemusti tosi ihanalle ja mä ihan vähän lipasin sitä kielellä siitä muovikääreen päältä. En kyllä ymmärrä miks mamma oli ostanu semmosen kinkun joka on ihan jäässä... ai jaa, se onkin tarkotus sulattaa ekaks... Mut siihenhän menee ainakin miljoona vuotta!

Kylpyläreissu

Olin eilen kylpylässä mun vesikoirakamujen, Bailan ja Doriksen kanssa. Sinne tuli monta muutakin vesikoiraa (yks niistä oli ihan sintti vielä) ja sit yks puli (vaiks kyllä sillä oli aika paljon karvaa, ei se mikään kalju ollu ). Jouduttiin vähän odotteleen siellä, ku jotkut tyypit melskas siel altaalla eikä meinanneet lähtee millään pois.

Mut se puuli vapautu ja me puettiin uima-asut päälle (pelastusliivit, väittää mamma, mut mä mitään sellasia tartte ku oon uimamestari. Uima-asut ne oli! ) ja mentiin uimasilleen!

Tälleen mä siellä pulikoin

Voitte vielä ihailla mun sulavaa ja vauhdikasta suoritusta

Mä uin ainakin tsiljoona kiekkaa. Onneks ei ollu mitään sunnuntai-uimareita mun radalla.

Uimisen jälkeen sit föönattiin.

Mä voin totisesti suositella kylpyläreissuja kaikille. Oisin kyl toivonu et siel ois ollu tarjoilua kans. Lihasen luun järsiminen ois ollu just nappihomma ton urheilu-urakan jälkeen! Onneks mä sit kotona sain herkku-cesaria illalliseks! Meinaan kyl mennä uudestaankin.

Arvaatkaa vaan oonko ollu tosi väsy ton trenin jälken? No oon. Oon nukkunu eilisen illan ja yön ja nyt aamullakin koisasin tosi pitkään. Urheilu kannatta, ku sen jälkeen on toosi.... rento... olo... zzzzzz...

Itsepäisyyspäivä tulee taas!

Hämmästyin kauheesti ku kuulin et tänäkin vuonna on itsepäisyyspäivä. Tuntuu vähän silt et se ois joka vuos...
Mä jokatapauksessa lupaan olla huomenna tooo-si itsepäinen. Ilmotan jo nyt et en pidä sadetakkia! En vaikka tulis pissiä taivaalta! Ja sit mä lupaan itsepäisesti kerjätä herkkuja koko päivän!
Ressanlinnassa on taas kemut itsepäisyyden kunniaks. Onkohan Onska-kunkku tänä vuonna kutsuttu? Mun mielestä se pitäis ehdottomasti kutsua sinne juhlistamaan!

Kamut olkaa tekin itsepäisiä!

p.s. Juli sun tarttee varmaan selittää sintti-Morselle näitä asioita, ku se on kohta oikee lampuri ja se tarttee kyl tietää nää jutut.

Lisää vierailijoita

Tänään lähettiin Jessin kans ulos ja sit huomattiin et Doris ja Baila suhas just meiän kääntikselle! Siistii! Me mentiin sit tassuttelemaan kaikki yhessä ja kerrottiin muille koirille ketkä tuli vastaan et se on muuten meidän jengi ku määrää! Tuli aika selväks kaikille.

Rakas pikkusisko

Mun rakas pikkusisko Jessi on tullu meille kylään koko viikoks! Jipii! Mulla menee aika sen kans hengaamiseen ni voi olla etten kerkii enää pitää lokia tällä viikolla.






Kuvasta näätte et meilläkin on ollu lunta!

Kyläsillä

Lauantaina olin kyläsillä mun kavereitten Ainon ja Wilman luona. Ainon mielestä oli liian kylmä mennä ulos, joten me mentin sit Wilman kanssa metsään.

Metsässä sitten paimensin ja opastin Wilmaa hiukan että se tietäis miten ollaan.

Sisällä me tsillailtiin ja ootettiin et meidän ruoka tuli valmiiks. Me saatiin possua. Se olikin sikamaisen hyvää. Mä luulen et meillä oli semmoset pikkujoulut.

Vesilunta!

Meillä on! Semmosta lunta joka on kummiskin ihan litslätsmärkää ku siinä kävelee.

Eilen ku mä olin mun hierojalla, ni mä sain puruluun palkaks siitä et olin parempi ku aikasemmin. Mun selkä ja niska ei oo kuulemma enää niin jumpurassa. Vaik kyl mä sen ite tiesin jo, mut mamma ja hieroja ei. Mä oon sitä yrittäny mammalle sanoo silleen et oon leikittäny sitä ja ollu silleen riehakas et se tajuis. Mut... kaverit, te tiiätte; ihmiset on...

Nummia ja rymskyöitä

Lupasin tuolla Titi-Uun ja Morsen lokissa et laitan tänne mun lokiin kuvan suomalaisesta nummesta. Tässä on:

Noi on Jurmo nimisestä paikasta Saaristomereltä. Mamma oli siellä viime kesänä laivamatkalla, muttei ottanu mua mukaan. Epoo!!!

Mutta sitten rysmkyöihin: Viime yönä tuuli niin hirmeesti et luulin et se tuuli tulee meille sisälle. Se rämisti ja kolisti ikkunoita ja mua vähän kauhisti. Mä menin varmuuden vuoks mamman viereen nukustamaan, ihan sileeen et silläkin ois sit turvallinen olo eikä sitä pelostais.

Tänään mul on taas deitti mun hierojan kanssa. Täytyy ruveta valmistautuun siihen... (krooh...)

Sateinen päivä

Tänään meillä on ollu sateinen päivä. Taas. Se on ollu siitä hyvä et me on mamman kanssa nukuttu pitkät päikkärit. Ja sit tassuteltu rauhassa rantalenkura, eikä mun tarttenu laittaa sadetakkia päälle.
Eilen (eilenkin sato) me käytiin poniheposten kotona. Siellä oli semmonen vahtimiskoira joka huus mulle et "Mee pois, senkin tuhnu!". Mä oisin kysyny et mikä se tuhnu on, mut se vaan räyhäs et "Häivy jo, vai haluukko et karvas pöllyää!". Musta se oli aika moukka ja sivistymätön, joten mä sanoin mammalle et mentäs pois. Onneks se tajus ja me lähettiin. Poniheposten luona on aina epämiellyttävää. Mä vähän luulen et mamma on ruvennu pelkäämään poniheposia...

Matkamuisteloja, osa 1

Vuosi sitten kesällä mun kaveri Indy-flätti oli kesätöissä Pietarsaaressa. Se oli siellä eläinlääkärinkoirana.



Yks päivä me sit mamman kanssa hypättiin junaan ja tsuk-tsuk-tsuk, suhistettiin sinne kyläilemään.



Indyn ja sen Äipän piti tulla meitä Pännäisiin vastaan, mut sit niille tulikin kiirustapaus ja meidän piti omin neuvoin löytää Pietarsaaren bussiasemalle. Kiltti bussikuskisetä onneks otti meiät kyytiin sieltä Pännäisistä ja vei perille. Kiitti bussikuskisetä!



Siel me sit hengailtiin aikamme: sit yhtäkkiä kuulin ku joku huus et "Wappu, här kommer jag!"



Se oli Indy, joka oli ruvennu ihan ruåttalaiseks. Onneks se sitte praatas kummiski suomea, ku en mä sitä ruåttia, vaik oonki Sippoosta kotosin. No sielt ne joka tapauksessa huristi, Indyn upouudella autolla. Se oli semmonen varmariauto ja lemusti ihanasti lehmuilta ja possusilta.
Ja arvatkaa mitä, ne oli käyny ostamassa pumpurilaisia ja ranskiksia, ihan meitä varten!


Sit me mentiin tsillaileen Indyn kämpille. Sil oli tosi kuuli parveke!






Seuraavana päivänä me mentiin Fäbodaan piitsille











Paluumatkalla piitsiltä me mentiin viel kattoon ku poniheposet juoksi ympyrää pellolla. Semmosta sanotaan ravikilpailuiks.







Monena aamuna me nukusteltiin myöhään. Indyn Äippä joutu lähteen töihin parantaan muita koiria ja muitakin elukoita, mut me kun oltiin lomalla ni me koisittiin niin pitkään ku huvitti. Sit me tassuteltiin eripuolilla puistoissa ja kaduilla ja vähän jokapuolella.

Vikana aamuna me mentiin sit Indyn työpaikalle! Siel oli jotenkin tutunhajustaja sit mä tajusin et me oltiin eläinlääkärissä! Mut siellä olikin ihan kuulia, me tutkittiin se paikka läpikotasin ja nuuskuteltiin keitä kaikkia siel oli käyny. Kaameesti porukkaa siel olikin rampannu!

Ton työelämääntutustumisen jälkeen meiän pitikin lähtee junalle, ku se oli tullu hakeen meitä. Mä olin niin väsyrasittunu kaikesta touhusta et nukuin melkeen koko matkan ja yhtäkii me oltiinkin sit taas Hesassa juna-asemalla elikkäs steissillä.

Semmonen oli mun Pohojanmaan lomareissu.

Mamman huijausta

Hehee, huijasin mammaa et meen nykysin tassupesulle itestään jos varpaat on kuraset. Tein kaks kertaa niin et menin ite kylppäriin odottaan et mamma tulee peseen tassut ja se oli niin ilonen... tänään en sit mennykkään, hähää... vaiks menin kyl sit ku mamma kysy et "eks mennykkään tassupesulle?

Sit huijasin sitä et mulle jäi viel nälkä, vaik kupissa oli viel napoja jälellä. Se meni kumminkiin lankaan ja laitto lisää purkkimuonaa sekaan. Pölö! Sitä on niin helppo huijata!

Mä oon aatellu et voisin laittaa tänne lokiin mun reissumuisteloita. Laitan kuviakin jos vaan löyvän sellasia. Palaillaan!

Hierojalla

Mä olin tänään mun hierojalla. Mä arvasin et tehään jotain spessua ku mamma laitto mun reissupyyhkeen reppuun ja me lähettiin ulos. Ja niihän me tehtiinkin. Me mentiin bussipysäkille ja sit hypättiin bussiin ja huristettiin sillä bussilla ja jäätiin pois mun hierojan pysäkillä. Mä tiesin tutuista haisuista missä me oltiin ja sanoin mammalle et nyt tännepäin ja nyt tästä ja nyt tosta portista sissän. Se ei ois ehkä muuten osannu.

Mun hieroja oli tietty tosi ilonen kun mä tulin. Ja se sano et mä oon jo paljon parempi. Daa-a, tietty, mä oon aina kaikista parempi. Mä olin niin parempi et sain namuja ja kaks tölkkii ruokaa. Varmaan vaan sikskin et oon mä.

Siellä mun hierojalla oli taas se Dusty-tyyppi. Se taitaa asuu siellä. Hau-vau, mä oon aussi, on ainoo mitä se osaa sanoo. Mä luulen et siitä ei ainakaan tuu lampuria... Se on kuiteski oikeestaan ihan ok tyyppi, tolleen niinku pikku-sintiks.

Mua väsystää nyt ni mä taidan käydä nukustamaan. Öitä!

Sataa sataa ropisee...

Mulla on ihan tylsismystä. Ulkona sataa ja lenkillä joutuu pitämään sadetakkia. Mä en tykkää sadetakista! Mamma on keksiny et jos tassutellaan vaan ihan vähän ni saan vaan ihan vähän ruokaakin. Sekin on tylsismystä. Huoh!

Satunnainen harrastaja

Mä oon kokeillu monenmoisia harrastuksia, ku oon kuullu et harrastamien pitää virkeenä. Oonki siis laittanu tassuni vaik mihin:

akiliitoon

raunioradallakin oon käyny

sitten oon leikkiny rekivetokoiraa; oon vetäny pulkkaa ja mammaa suksien päällä (kyllä se vähän avusti tökkimällä jollain kepeillä ), oon tokoillu ja jäljestäny. Mut paras harrastus on kyl mun mielestä ihan vaan tassuttelu ja mamman kanssa oleilu. Mamma tulee niin pienestä iloseks, esimerkiks siitä ku meen sen luo ja tökkään kuonolla. Tai vien sille jonkun lelun. Ihmisiä on hirveen helppo ilahduttaa. Ne on niin yksinkertasia.

Vihdoinkin oma loki!!!

Mä sain vihdoinkin oman lokin. Kaikilla muilla on jo, jopa sintti-Morsella...

Mä oon siis Wappu, lampuri Espoosta. Synnyin vuonna '99, elämänkokemusta on jo kertynyt aikalailla.

Yritän kertoilla säännöllisesti mun jutuista ja tapahtumista.