Penskan kanssa ulkoilemassa

Mä vein ton kitinäiitan tänään metsään ulkoilemaan. Se on ollu välillä tooo-si rasittava ku se tahtois leikkiä kaikenaikaa. Ja roikkua mun hännässä! Se ei ollu ikinä ollu mettässä, ni silllä oli tosi paljon ihmeteltävää. Se kyseli kaikenaikaa et "Mikä tää on?" ja "Mihin me nyt mennään?" ja " Miks toi juttu on ton näkönen?". Mä opastin sitä parhaani mukaan ja se taatusti oppi paljon. Hyvin käytetty päivä siis.

Halloota?!?

Hu-huu...? Onks täällä ketään?...

Mä oon Opri. Mä oon ton Wapun pikkusisko ja oon just muuttanu tänne Wapun kotiin. Tai on tää nyt munkin koti. Täällä on paljon mun tavaroita ja mun ruokakuppi.

Wappu sano et mä saan tulla aina välillä jutteleen tänne lokiin. Täällä on kuulemma kameleita. Kamelit on kivoja, ainakin mä luulen niin. En oo ihan varma, ku mul ei oo viel yhtään kamelia.
Nyt mun täytyy mennä, ku yks lelu pitää viel möyhentää ennen torkkuja.

T:Opri

Outo vieras

Meillä kävi äsken oikee valokuvittaja lehdestä. Sillä oli mukana oma kamera (ehkä se arvas et se ei sais lainaa meidän). Ja arvaatkaa vaan mistä se otti kuvia? Ei, ei musta, vaik olin laittautunu nätiks ja tuuppasin itteeni sen lähettyville. Se otti kuvia vanhoista valokuvista. Se ois varmaan halunnu ne kuvat itelleen ku sil ei vielä ollu niitä ja siks se otti niistä kuvia. Outoo! Niissä kuvissa oli mamman vaari, joka oli ollu jossain sodassa ja vissiin jonkilainen sankari. Vissiin niinku Teräsmies tai Mustanaamio. En tiiä.

Mut se valokuvittaja ei ainakaan ymmärtäny mitään koirakauneudesta. Nih!

Oisin ollu tosi valokuvaumuksellinen

Uutisia

Kohta se tulee! Mun pikkusisko kotiin nimittäin! Mulla alkaa kauhee vastuu ja huoli et osaan opettaa sen kunnon koiran tavoille.

Sit toinen uutinen on se et nyt ku on ollu pakkasukko liikkeellä ulkona ni mamma on hommannu mulle tossut! Siis TOSSUT! Ne on sellaset punaset joissa on mustat pohjat ja fliissivuori. Ja niissä on heijustimet kanssa. Täytyy kyl myöntää et on mukavampi tassutella ku ei tassunpohjat palellu eikä jää jääpaakkuja varpaitten väliin...

Luonnonystävä

Mä oon ruvennu luonnonystäväks. Sen näkee siitä et mulla on tollanen vihree pusakka päällä. Luonnonystävillä aina on.

Mä olin varannu pussillisen leipiä ja oisin laupiaasti ja ystävyksellisesti menny syöttään niitä nälkäsille sorsimuksille, mutta...

... ei näkyny sorsimuksia niitten uimapaikalla... (oli vaan paljon räpylänjälkiä)

...eikä niitä ollu rantsussakaan. Ne on vissiin kaikki lähteny Laspalmakseen (vai olikse Lasvekas?) etelänlomalle. Ihmekkään jos lentokentällä on ollu kaikenlaista ruuhkaa ja hässäkkää kun kaikki ne sorsimukset on siellä parveillu ja vaakkunu. Ja ne on taatusti hävittäny kaikki niitten kapsäkit kanssa.

Mä joiduin muuten pesulle tänäaamuna. Koitin selittää ettei nyt voi pestä ku on talvi ja pakkasta, mut mamma ei tajunnu. Höpötti van et nyt mulla on jotain uutta hianoa ranskanmaalaista samppoota. Onneks se ei sentään ollu mitään lemukkisamppoota...

Tässä tulee Opri!

Näissä kuvissa on mun pikkusisko Opri. Se on tiipettiläinen terroristi. Sen näkee siitä miten se riepostaa tota mattoa. Mama kävi tänään kattomassa sitä ja toi tullessaan pyyhkeen joka oli ihan täys pentulemukkia. Mä pidän sitä pyyhettä nyt mun petissä. Sen vieressä on aika mukava ottaa torkkuja. Opri vaan kans kirjottaa sit tänne mun lokiin. Ja teiän muitten lokeihin kans.